Viha valkeutta kohtaan
Johanneksen evankeliumi toteaa: "Sillä jokainen, joka pahaa tekee, vihaa valkeutta eikä tule valkeuteen, ettei hänen tekojansa nuhdeltaisi." Joh. 3:20.
Jo pieni lapsi käyttytyy samoin. Ensimmäinen ele rikkomuksen jälkeen on pakeneminen. Näin tekivät Adam ja Eevakin paratiisissa. Ihmisen langennut luonto ei halua, että hänen asiansa selvitettäisiin varsinkaan Kaikkitietävän Jumalan edessä. Perusteellisin tapa paeta asioidensa selvittelyä on kieltää Jumalan olemassaolo, sitten väittää, ettei voida tietää onko Raamattu Jumalan sanaa.
Kristinuskon vastustajat eivät useinkaan vastusta muita uskontoja. Itämaiset uskonnot joogineen ovat heille vaaratonta ainesta samoin maailman ei-kristilliset valtauskonnot. Yhteinen piirre ei-kristillisillä uskonnoilla ja uskomuksilla onkin juuri se, että ne eivät vaadi ihmistä tilille toistaan. Niistä uskalletaan häpeilemättä puhella ja vaikka kokeillakin niitä.
Raamatun sanoman tarkoitus ei kuitenkaan ole vaatia ihmistä vain tilille, vaan myös kutsua ihminen vapauteen.
"Tehkää siis parannus ja kääntykää, että teidän syntinne pyyhittäisiin pois, ..." Apt.3:19. Vapaus merkitsee vapautumista iankaikkisesta kadotustuomiosta, Room. 8:1, ja vapautumista synnin kahleista nykyisessä maailmanajassa. Vaikka uskoontullut, ei ole täydellinen, hänen elämällään on tukeva perusta ja suunta.
Kristinuskossa kyse ei olekaan ensisijaisesti siitä, kuinka hyväksi ihminen on tullut tekojensa suhteen, vaan siitä, onko hänellä yhteys Elävään Jumalaan. Hänen yhteyteensä ei kuitenkaan kukaan voi tulla tulematta samalla valkeuteen, sillä Jumala, Kristus, on valkeus, Joh. 8:12.
Valkeuteen tuleminen on niin vakava paikka, että sitä vastustamaan on ryhdytty kaikin mahdollisin keinoin. Jopa tieteen nimissä on yritetty selittää Jumala olemassa olemattomaksi. Raamattu on yritetty osoittaa ristiriitaiseksi kirjaksi, ja välillä siinä on näennäisesti onnistuttukin. Ajan kuluessa on kerta toisensa jälkeen huomattu, että hupsis, Raamattu puhui sittenkin totta. Hyvänä esimerkkinä tästä olisi Apostolien tekojen historiallisuus paikannimineen.
Joulu on valon juhla myös symbolisesti: Viaton Jeesus-lapsi syntyi ihmiskunnan pimeyteen ottamaan pois ihmisten synnit. Tämä ei ole mieluista, koska valo paljastaa synnit ennen niiden poistamista. Siksipä joulun sanoma on peitetty kaupallisuudella ja joulupukilla. Joulupukista ei kukaan loukkaannu, siitä saa puhua työpaikoilla, sen kuvia saa lähettää vapaasti naapureille, kukaan ei pane pahakseen. Tontut, jotka erään ruotsalaisen perinteen mukaisesti yhdistettiin paholaiseen, ovat tietenkin kaikkien suosiossa.
